Dusty Butt 2026 tai 2027

[levoksep]

Se on Moro !!

Jännittäminen on alkanut ja taitaa olla pientä kuumettakin…. nimittäin ajokuumetta

Nyt on alle kaksi viikkoa aikaa Dusty Butt-starttiin. Aikataulu ei sopinut kaikille, mutta edelleen on liki kymmenen kuskia starttaamassa ja vieläkin sopii mukaan.
Sorateitä on pariin otteeseen käyty ajamassa ja osa kartalta löytyneistä teistä on hylätty liian ”hitaina”, mutta reittiä on ”tarkastettuna” riittävästi niin 1000 K-ajoon kuin SS 1000 Dusty Butt ajoon.
Isossa kuvassa tämä vuosi voidaan pistää harjoittelun ja Lapin sorateihin tutustumisen piikkiin. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin on aivan mahdollista järjestää DB-ajo noilla teillä vaikka vuosittain.
Sää tullee olemaan se haastavin juttu pyörien teknisen kestävyyden ja renkaiden toimivuuden ohella. Yöpakkasiakin on jo alueella ollut. Kerroksia pukeutumiseen pitää olla varalla. Tankkausvälit on venytetty lähes pisimmiksi mahdollisiksi ja raatoautosta tankkaaminenkin lienee käytössä.
Base Camp sijaitsee Levillä ja alku- sekä lopputankkaus suoritetaan Levillä. Matkalla tankkauspaikkoja 24/7 löytyy Savukoskelta, Rukalta ja Pelkosenniemeltä sekä sitten erämaatankkauksia tarpeen mukaan ainakin Tuntsan pubista ja Tulppiosta.
Reitillä on erämaatietä mm. Pomokairan, Koitelaisen Kairan, Vintilänkairan, Vilimankairan, Tuntsan ja Värriöjoen seuduilla.
Vielä voidaan kerrata se, että ajo on erittäin haastava ja tällä hetkellä vertaisin sitä Arctic Butt-talviajoon. Nopeudet sorateillä ovat vastaavat kuin talvinopeusrajoitukset. Tiet saattavat olla kelirikon, tietöiden tai muuten vain vastaavassa kunnossa kuin talvella lumisateen tai puutteellisen aurauksien jäljiltä polanteisina yms…
Jo lähtöviivalle asettuminen on ”kova” juttu ja tiedossa on 24 tuntia ajoa, eikä lopputuloksesta mitään varmuutta.

Siksi sinne varmaan lähdetäänkin…..

t. Seppo jr

[Timo Räisänen]

Kokoontumisajo on alkanut ja ensimmäiset pyöräkunnat matkalla kohden pohjoista.

[levoksep]

Moron

Dusty Butt tapahtumat lyhyesti.

Kuskit valuivat kisakeskukseen eri aikoihin ja majoitusta oli kolmessa mökissä. Varsinaista ajajakokousta koko sakille emme saaneet järjestettyä.
Jarkko ja varsinkin Sr puhkuivat ajohaluja heti maanantaina, vaikka olimme vasta yöllä saapuneet Sirkan kylälle. Kävimme siis maanantaina katsastamassa ensimmäisiä legejä Raattaman ja Pokan suuntaan. Raattaman tiellä tierumpuja oli tehty, ojat kaivannassa ja tien pintaa nostettu murskekerroksilla. Paikoitellen tie oli karmiassa kunnossa.
Pokkaa kohti kun ajoimme Lapin Highwaytä pitkin antautui Jarkon Suzuki ja ei enää halunnut jatkaa matkaa. Raatoauto oli tilattava paikalle.
Jatkoimme Sr:n kanssa kohti Kiistalaa ja Pomokairaan johtavan Vesmajärventien risteykseen. Itselle LogMyDrive oli irronnut telakastaan ajoittain ja piirsi suoraa viivaa. Sade lähestyi emmekä lähteneet Polokairan erämaahan.
Illalla johtojen korjausta ja Jarkkokin oli osia löytänyt Suzukiin, mutta moottori kävi edelleen huonosti.
Muut kuskit lähestyivät kisakeskusta ja osa heistä kävi tutkimassa legejä ja risteyksiä niihin. Osa säästi renkaita ja toi ajopeliä auton kärryllä.

jatkuu seuraavassa viestissä

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 2

Tiistaille luvattiin vaihtelevasti vesisadetta, mutta Sr halusi lähteä hoitamaan pois mielestä tavoittelemansa Dusty Butt 1000 K- ajon. Herätys klo 2 ja aakkosketjun paikalliselle asemalle klo 3 tankkaamaan. Sieltä kohti Raattamaa ja nyt Sr halusi u-käännöksen ennen tiekarhun työmaata. Se oli viisas veto. Hämärä oli väistymässä ja sarastus toi pilvien takaa lisää valoa. Alkuosa Pokan tiestä oli ”karhuttu” savivelliksi reilun 10 kilometrin matkalta ja oli melkoisen lipakas. Nyt ei ollut pelkoa pölystä. Sadetta oli jatkunut ja jatkui lähes koko päivän. Pokasta Kiistalaan ihan hyvä tie. Kiistalasta Peurasuvantoon savet olivat pehmenneet ja vesihaudat täynnä vettä. Tie oli ajettava maltilla.
Peurasvannosta ohi Kiveliön kalan ja kohti itää eli Lokkaa. Ensimmäinen poroaita oli Pomokairassa ja Lokan tiellä pari lisää. Tie oli hyvässä kunnossa eikä vesisade ollut vaikuttanut siihen juuri mitenkään. Lokan jälkeen pieni pätkä kohti Tanhuaa ja sitten jälleen itään kohti Kairijoen eräkeskusta. Sieltä Kairijoen tietä Marttiin.Tämä tie oli saanut kesällä uudet murskeet ja kesäkuussa olin vanhoilla renkailla ”helisemässä”, mutta nyt ajourat olivat puhtaat ja matka joutui. Martista sitten Korvatunturintietä kohti Soklia. Tämä tie on vaarassa saada päällysteen, jos kaivoshankkeet etenevät. Nyt se oli savisena tai savettuna suorastaan limaisen liukas. Vastaan tuleva tukkiauto täydessä lastissa jyräsi tiehen urat, joissa Sr woblasi ja itsekin tuurilla pysyin pystyssä kun penkalle väistin.
Tulppion majalta ensimmäinen tankkaus ja kun olimme jättäneet Raattaman tien kesken niin trippi näytti vain 440 km. Aikaa oli kulunut lähes 7 tuntia. Tuoreet munkit vatsaan ja kohti Kemihaaraa. Siellä nopea pisto ja takaisin Tulppioon. Nyt Värriöjoen tietä kohti Tuntsaa. Kääntyminen Naruskantielle ja yhdessä risteyksessä 20 metrin huti, kunnes muistui reitti mieleen. Navi ei siis ollut käytössä.
Rajalle kun päästiin, niin ensin pohjoiseen Tuntsajoen sillalle osoitteseen Naruskantie 787. Sitten Kotalaa kohti.
Kotalassa Sr huomasi jarrupalojen loppuneen ja rengastus oli muutenkin ”väärä” sadekelille. Hän lähti asfalttia pitkin kohti basecamppiä.
Itse ajoin lähes samat tiet takaisin ja matkaan kului 18 tuntia. Trippiin tuli 1240 km. Nyt on tarkastusputkessa DB 1000 K. Ajohan on epävirallinen ajo, mutta erittäin tarpeellinen kun hiotaan taitoja pidempään Dusty Butt-ajoon, jossa sitten tuhat mailia ajetaan.

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 3

Keskiviikon välinen yö meni saunoessa ja aamulla kun piti nukkua ja elpyä tiistain ajosta, niin Seniori aloitti munien paistamisen ja puuron keittämisen kotvan naapurin kukon laulannan eiku koiran räksytyksen alkamisen jälkeen.
Eipä sitä juuri kolmea tuntia enempää tällä iällä ole varaa nukkua….jää jotain kokematta jos vain nukkuu.
Keskiviikkona alkoi porukkaa putoilla base campille. Vierailevina tähtinä hallitusjäsenet Ismo ja Mikko. Häjyt Juha ja Hannu kurvasivat Sprintterillä pihaan ja Jussi Kawasaki kärryssään. Revon Timo saapui ennen Komosen Petriä ja heillähän oli Rakkavaarassa kämppä. Räisäsen Timo saapui viimeisenä ajamalla koko matkan etelästä. Rakkavaaran kuskit saapuivat myös ajamalla tarkistaen reittejä.
Äppiryhmässä oli ajoporukat muodostuneet eli Rakkavaaran sällit omana porukkanaan, Seniorin, Jarkon ja Hurrin Jussin piti olla mun kimpassa sekä Räisäs-Timon ja Vainionpään Juhan sekä Vikin kolmistaan. No Seniorilla ei ollut jarrupaloja ja rengastuskin hieman arveluttava. Jarkon Suzuki ei käynyt kunnolla. Kuningasajatuksena Jarkon piti vaihtaa Suzukista renkaat Seniorin gessuun, mutta ilman jarruja ei kannattaisi lähteä. Poijjaat jäivät siis suosiolla raatokuskeiksi.
Sää alkoi näyttämään siltä, että pääajopäiväksi suunniteltu perjantai on sateinen, joten pikavauhtia päätettiin yrittää jo torstaina. Aapisasemalle klo 3 tehtiin treffejä.
Lähtöviivalla ajattelin jo, että tuleeko kukaan. Pienen odottelun jälkeen saapuivat Jussi ja Juha. He ilmoittivat, että Räisäs-Timo tulee ainakin alkumatkasta samaa kyytiä.
Mahdollisimman yhtäaikainen tankkaus ja matkaan sumun sekaan. Yöllä klo 3 sankkaa sumua ja gessun mukaan lämpötila 0,5 plussan puolella. Hyvää kyytiä riskejä ottamatta Raattamaan. Keskinopeus kuitenkin yli 80. Legin keskikohdalla sepeliautot vetäneet mattolaudan kanssa sepeliä, joka oli vielä karhun levittämistä vailla. Pystyssä pysyttiin ja takaisin päin Raattamasta tullessa juurikin tiekarhun kohdalla vastaan tulivat ”veto päällä” tapeilla seisten parivaljakko Repo/Komonen. Todella hienot äänet ja tyylikästä ajamista tapeilla. Harmi ettei ollut GoPro mukana.
Könkään risteyksen jälkeen Juhalta tyhjeni rengas ja leikki jäi kesken. Raatokuskit vielä nukkuivat, kun Juha soitteli telausapua. Toki toinen auto oli menossa kohti Kiveliön kalaa. Pokan tieltä vetinen karhuttu osuus oli kuivahtanut ja vauhtia pystyi pitämään. Aurinko paistoi suoraan silmiin taivaanrannasta ja niinpä piti toinen käsi nostaa varjostamaan. Siinä sitten yhdellä kädellä runnottiin läpi monttujen Pokkaa kohden.
Perillä asfaltin rajalla U-käännös ja takaisin pienen matkaa kunnes käännös kohti Kiistalaa. Hyvä vauhti päällä ja käännös Vesmajärventielle. Jussi häipyi peileistä pienen tovin jälkeen ja Timon kanssa kurvasimme muutaman mutkan takaisinpäin. Menovesi oli Kawasta loppunut ja Jussi täytteli tankkia. Uudestaan matkaan ja nyt Pomokaira oli ihmetyksekseni kuivunut. Jopa osa vesihaudoista oli tyhjentynyt. Mukavalla sykkeellä Peurasuvannolle ja nelostietä reilut 10 kilsaa Kiveliön kalan pihalle. Hannu odotteli Sprintterin kanssa ja menovettä tankkeihin ja sissisuklaata vatsaan. Tässä vaiheessa Rakkavaaran sällit urvelsivat ohi meistä ja me lähdimme perään. Pääsimme ensimmäisestä poroaidasta samalla avauksella. Sitten turhaan yritin pysyä poikien vauhdissa. Toki toiselle poroaidalle saavuttiin juuri kun sällit kaasuttivat eteenpäin.
Tie oli ollut Lokan padolle erinomainen. Seniorille sanoinkin että ei voi puhua reitistä tiistaina ja torstaina samana reittinä.
Me lähdimme Lokalta kohti Tanhuaa ja käännyimme taas itään kuten tiistaina. Komonen/Repo ajoivat pohjoisempaa reittiä. Ohi Kairijoen eräkeskuksen, Martin ja sitten Tulppioon tankille. Nyt Korvatunturin tie oli kuivunut ja nopea. Tulppiossa näimme taas lähes parin sadan kilometrin jälkeen kaksikon bensatankilla. Meille näytti nyt 480 km tripissä, koska käännös Raattamassa asti oli onnistunut.
Kuitit Tulppiosta ja sällien perässä Kemihaaraan tekemään U-käännös ja me lähdimme samaa reittiä kohti Tuntsaa/Naruskaa. Tiet kuivia ja jopa paikoitellen pölyäviä. Kotalassa odotti tankkausauto. Ripeä tankkaus ja samaa reittiä kohti Tulppiota, josta Marttiin, josta pisto Värriöjoentielle kohti Naruskantien risteystä. U-käännös ennen risteystä ja Martin kautta Savukosken SEO:lle.
Tulppiossa oli keskinopeus tasan 80 km/h ja nyt Savukoskella edelleen tasan 80 km/ h. Ajon jälkeen LMD näyttää 78 km/h ja osia. Savukoskella tripissä mulla 930 km ja Timon Fundorossa jo tonni rikki.
Savukoskelta Ahvenselän kautta Kursuun, josta piti ripeästi loikata Vilimankairan läpi Karhujärvelle. Kesäkuussa ajoin toisin päin välillä eksyen ja jälleen valitsin väärän risteyksen. Juu… mun moka. Onneksi Timolla oli kesäkuussa ”perkaamani” ajoehdotus kännyssä. Pääsimme reitille ja saavuimme viitostien risteyksen taminoille Karhujärventien varrelle. Emme heti tankanneet, vaikka raato/tankkausauto oli paikalla. Huusimme lennosta, että käymme Hautajärvellä Sallan tien 950 risteyksessä tekemässä piston. Sieltä vesisateessa takaisin ja tankkaus sekä sadevaatteita päälle töpinän porukan luona.
Paikalle saapuivat myös Repo/Komonen ja häipyivät kohti itää. Me lähdimme muutaman kilometrin viitostietä Morottajan risteykseen ja sieltä kohti Jumiskoa. Jumiskosta kohti Lehtosalmea pisto ja takaisin. Jumiskon risteyksessä jälleen Timo/Petri pysäyksillä ja me suuntasimme kohti Perä-Posiota ja Luksuaa. Haimme nopeat kilometrit tutuilta mökkiteiltä ja takaisin viitostielle Morottajan risteykseen.

jatkuu seuraavassa

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 4

Morottajan risteyksestä alkaa episodi, joka vieläkin kummastuttaa. Nopeasti kysyin Timolta olisiko OK vaihtaa reittiä Vilimankairassa. Olimme ajaneet vajaata 30 km matkaa hartaasti yrittäen pysyä pystyssä golf-pallon kokoisten sepelikivien päällä. Timo nyökkäsi ja lähdimme varareitille. Kartasta olin talvella katsonut varareittiä, mutta en ollut ehtinyt ajaa sitä ja todeta onko se riittävän nopea. Uskoin ettei se voisi olla hitaampi kuin Karhujärventien tankkauspaikalta lähtevä Vilimankairantie.
Tonkopuron taminoilta lähti siis Raakuntie. Sinne käännyimme ja muutaman sekunnin kännyselailun perusteella en kääntynyt oikealle, vaikka sinne näytti menevän parempikuntoinen tie. Ajoin Raakuntietä kunnes saavuimme nähdäkseni autiotalon pihaan. Viimeiset kilometrit olivat todella huonokuntoista. Ajourat ja heinittynyt keskiosa tiestä sekä kuoppia ja vetisiä sekä savisia kuoppia. Perillä pysäytin ja yritin kännystä katsoa olimmeko kumminkin ajaneet harhaan. Ilta oli sateinen. Ilta oli usvainen sateesta. Ilta oli hämärtymässä. Jussi hihkaisi että joku kävelee meitä kohden. Käännyin ja näin hoikan pitkähiuksisen mieshahmon. Mieleeni tuli suosikkinäyttelijä Jared Lato. Mies tuli kohti ja kysyi pehmeällä äänellä”millä asialla olemme”. Katsoin hänen villapaitaansa, kumisaappiaitaan ja taloa hänen takanaan, jota luulin autiotaloksi. Sitten katsoin hänen silmiään. Hänen silmänsä olivat harmaat… en nähnyt iiristä enkä pupilleja. Hän katsoi hieman ohitseni. Tervehdin ja pahoittelin häiriötä. Kerroin että etsimme tietä Raakuntieltä Isoahontielle tai yleensäkin tietä Kursuun. Hän jatkoi pehmeällä selkeällä äänellä ystävällisesti ja rauhoittavasti. Olette oikealla tiellä. Olette Raakuntiellä. Teidän olisi pitänyt kääntyä muutama kilometri sitten sinisen viitan kohdalla oikealle. Jatkaa sitä tietä kääntymättä niin olisimme Kursussa. Hän vielä jatkoi ettemme saa kääntyä oikealle muistaakseni Suojärvelle eikä vasemmalle paikkaan, jonka nimeä en nyt muista. Kiitin häntä neuvoista ja edelleen jotenkin kuin salamaniskun saaneena lähdin vetämään letkaa takaisin päin.
Muutaman kilometrin päässä oli sininen viitta, jossa luki ”Teemme tietä sinulle, ajathan varovasti”.
Tie Kursuun oli tekeillä, mutta se oli nopea ja vei ilman yllätyksiä perille. Kursusta ajomme kohden Ahvenselkää ja Pahkakummusta oli tarkoitus ajaa Oinaksen kautta Pelkosenniemelle. Timo pyysi aikalisää ja ehdotti Pelkosenniemen skippaamista ja ajoa suoraan Savukoskelle ja sieltä Kairijoen kautta Leville. Jos aikaa jäisi niin sitten jokin pisto pääreitiltä lisäkilometrien perässä.
Näin teimme ja Savukoskella nopea laskutoimitus kertoi että teoriassa ajamalla suurinta sallittua nopeutta saisimme lopetuskuitin ajoissa.
Yön hämärtyessä matkaan ja väistelemään poroja sekä jäniksiä. Mäntymaan poroaidalla jälleen törmäsimme kaksikkoon. Heillä lopetuskuittiin olisi puoli tuntia enemmän aikaa. Pienellä riskillä läpi Pomokairan ja Kiistalassa pikavauhtia tankkaus pikkutankkisiin. Sitten vauhdilla Pokkaa kohden siten, että peileissä näkyy kahdet valot. Pokantien risteyksestä suurinta ”sallittua” nopeutta kohti Leviä.
Nelisen minuuttia jäi itselle aikaa ja oman porukan kuskeille samaa luokkaa.

Jatkuu seuraavassa

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 5

Olimme siis ajaneet alle 24 tuntia. Olimme pysyneet alle sovitun keskinopeuden. Tripit näyttivät meille jopa 1853, 1784 ja vieläkin vähemmän. Kohta nähdään osuiko reittivalinnat oikein.
Yhteenvetona uskallan jo sanoa, että Dusty Butt on mahdollista ajaa Suomessa. Tästä kesästä oppia tuli siihen, että sateella ei kannata lähteä ajamaan. Rengasvalinta on todella tärkeä. Tankin ja mukanakulkevan bensiinin määrä ratkaisee. Se ratkaisee taukojen määrän ja taukoihin käytettävän ajan määrän. Reittiin pitää tutustua ja pitää tietää etukäteen missä vaiheessa pitää puristaa nopeutta ja missä vaiheessa on mahdollista ajaa varovaisemmin. Korjauksiin tien päällä ei ole aikaa. Varavirtaa pitää olla reilusti, jotta LMD ja kännyt toimivat. Rankka reitti koettelee pyöriä ja esimerkisi Jarkolta tippui Bilteman telineestä kännykkä, jonka yli jyrättiin. Kaikki pitää testata etukäteen.
Toivottavasti muutkin mukana olleet kommentoivat huomioitaan Dusty Butt 2026 tapahtumasta.
Itse väittäisin että olisi mahdollista järjestää tapahtuma näillä nyt kolutuilla teillä uudestaan vuoden tai kahden päästä. Siihen että joku omatoimisesti lähtisi milloin hyvänsä suorittamaan DB-ajoa en usko. Ehkä kuitenkin, jos tehdään pääsyvaatimus sellaiseksi, että ensin on ajettava 1000 K ja sitten vasta tonnimailinen ajo.
Kiitokset mahdollisuudesta järjestää ko. tapahtuma. Kiitokset Seniorille, Kirrelle ja Jarkolle tapahtuman rakentamisesta ja tietenkin Kiitokset kuskeille ja raatokuskeille.

t. Seppo jr

[Timo Räisänen]

Lenkki heitetty ja kovin paljoa Sepon selontekoon itse ajosta ei ole lisäämistä mutta tarinaa omasta näkövinkkelistä.
Dusty Butt oli suoritus, jonka ajaminen on pysynyt omalla suorituslistalla sitkeästi odottamassa mahdollisuutta toteutuakseen. Olen siitä useampana vuonna keskustellut kerhon tapaamisissa mutta viime vuoden meetingissä alkoi tapahtua, aika, paikka, tahtoa ja pyrkimystä oikeaan suuntaan oli monella taholla havaittavissa. Suurkiitos Sepolle joka otti pallosta kopin ja järjesti loistavan ajon ja kerhon hallitukselle että näytti vihreää valoa toteutukselle.

Omalta kohdata pientä haastetta ajokaluston ajokaluston puuttuminen. Liekkö etiäinen mutta varastoni seinällä on ollu tämän vuosituhannen kuva BMW F 650 GS pyörästä, ainut moottoripyörän kuva mitä minulla on koskaan ollut seinällä. No sellaista ja vielä Dakar versioina aloin etsimään. Niitä ei vaan ole liikaa enää tarjolla. Koeajoin muutaman muun merkkistä ja mallista kulkupeliä mutta en tehnyt kauppoja. Heinäkuussa onni potki ja yksi vähän ajettu tuli myyntiin ja siitä syntyi nopein moottoripyörä hankintani ikini, soitto Ouluun ja ilmoitus tuun huomenna hakeen.
Tutustusmiskilometrit pyörään jäi kolmeen tuhanteen joista ehkä 1000 soralla. Pyörä oli hyvä ja helppo ajoinen soralla mutta harjoittelu pätkät Päijäthämeen sorateillä, jotka ovat profiililtaan Jyväskylän suurajojen pikataivalten kopioita sai kyllä epäilemään Dustybuttin toteuttamisen mahdollisuutta. Ei siis mitään jakoa pystyä pitämään vuorokautta vaadittavaa liki 80 km/h keskinopeutta näillä ajotaidoilla ja itsesuojeluvaistolla. Olin kuitenkin päättänyt lähteä mukaan leikkiin niin ei muuta kuin paxi poskeen ja baanalle.

Minusta olennainen osa näitä ajoja on ajoreitin suunnittelu ja reittiin tutustuminen. Ajon keskusteluryhmässä alkoi tulla kuvauksia soveliasta teistä ja ahkeran kartta harjoittelun pohjalta alkoi suunnitelmani reitistä valmistua. Piirsin ja suunnittelin pari viikkoa eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyin reittiin missä paperilla n. 1750 km kokonaismatkaa ja 1640 km soraa. Siinä oli yksi suuri puute, minkä tiedostin, en ollut ajanut ko. reiteistä kuin pari pätkää aikaisemmin, osan intin fillarilla osan autolla suhatessani lähettinä Sodankylästä ja Rovajärjeltä ympäri Lapin kairaa. Taisin aikoinani luvata etten koskaan palaa ko. maisemiin. No sen lupauksen olen rikkonut jo aikaisemmin mutta mitään Lapin kairan kaipuuta en ole koskaan potenut.

Suunnitelma oli että alussa olisi pari päivää aikaa tutustua ajoreitteihin ja sitten suorittaa itse ajo. Kisapaikalle tullessani tein yö aikaan lähestymisen Posion ja Ranua metsäteitä pitkin kohden Rovaniemeä ja oli entistä vakuuttuneempi ettei ole mahdollista ainakaan yöllä ajaa noita korpiteitä riittävää nopeutta.
Yhden sanoisin jopa ratkaisevan parannuksen olin tehnyt pyörääni ennen Leville lähtöä, vaihdoin alle karkeat Mitaksen Enduro Trailit renkaat. Viimeistelynä ennen ajoa 0.5 bar paineen alennus ja pito oli kohdallaan. Tutustuminen reittiin jäi tekemättä koska keskiviikon sääennusteissa ainut liki kuiva vuorokausi olisi torstaista perjantaihin joten enemmistöpäätös että seuraavan aamuna (=yöllä) lähdetään ajamaan. Koska en ollut tutustunut reittiin päätimme Juhan kanssa liittyä Sepon vetämään ryhmään.

Itse ajo oli vaativuudessaan parasta / pahinta A-luokkaa, sanoisin jotain ison-goldin (3000G) ja rata-perseajon väliltä. Taukojen tulisi olla Gold-ajon luokkaa ja koko ajan pitää keskittyä ajamiseen. Rataperseessä jokaiseen mutkaan oli keskityttävä mutta tässä myös suoralla oli oltava koko ajan skarppina joko väistämässä kuoppia tai pitämässä pyörä auton renkaan levyisellä uralla missä oli vähemmän irtosoraa kuin tien keskipenkereellä ja reunoilla. Monttuja väistellessä sitten pompitaan yli polanteen mikä allaround renkailla on aina hankalaa mutta pitävillä renkailla helppoa kuin suojatieseepramaalauksen ylitys sateella.

Suunnistaminen tässä ajossa ei ole helppoa kaikkea muuta. Ajon aikana siihen ei ole mahdollisuutta käyttää paljoa aikaa tai huomiota. Ajaminen itse vaatii jatkuvaa huomiota. Ei oikein tahdo onnistua ajaa sorarännissä kahdeksaa kymppiä yhdellä kädellä ja räplätä navia toisella. Parasta olisi osata reitti likipitäen ulkoa tai opetella käyttämään suunnistuslaitteita, mitä ikinä käytätkin ulkomuistista myös yön hämärinä tunteina väsyneenä ja virittää ne toimimaan niin ettei niihen tarvitse ajon aikana koskea. Minulla oli tupla laitteisto, puhelin ja navigaattori. Navigaattori tai sen sähkön syöttö lakkasi toimimasta jo ennen ajoa ja puhelin lakkasi lataamasta sateen alettua ja akku kuivui LogMydrive ja Soralle.fi käytössä tosi nopeasti. Jäljellä oli sitten paperikartta sivulaukussa jota en kaivanut esille vaan tyydyin ajamaan perässä ajajan rooliin. Soralle.fi oli hyvä ohjelma tähän ajoon vaikka kännykkä ei ole paras navigaattori käytettävyydeltään. LogMyDrivestä jäi vähän epämääräinen tunne, se pysyi päällä ja piirsi reittiä mutta jokaisella sitä käyttäneellä tuli erilainen tallenne, kulmapisteet eri paikoissa, taukoajat mitä sattuu..

Se mikä teki ajon mahdolliseksi oli reitille valikoituneet tiet. Ne oli oikeasti nopeasti ajettavia verrattuna etelän sora-syheröihin. Pisimmillään kilometrejä pitkiä suoria, ei suuria korkeuseroja eikä "pimeitä" mutkia. Liikennettä ei ollut juuri laisinkaan. Ajon suorittamisen aikataulussa olisi pilannut muutama hidas ajoneuvo uralla, missä ei tilaa ohittaa, mutta niitä ei kohdallemme sattunut eli meillä oli onnea matkassa. Oli toki joukossa teitä tai uria esim. Pomokairantie, missä vauhti oli reilusti alle vaaditun tai Vilmankairassa 60mm irtosoralla pinnoitettu käärmeura mikä söi miestä ja kalustoa. Bemarin ankanpyrstö lokarit ja isot irtokivet eivät ole toimiva yhdistelmä mutta valtaosa reitistä oli nopea ajoista soratietä, mitä ei etelästä juurikaan löydy.
Itse ajossa mieleen painuvinta oli alun läpinäkymätön sumu ja auringon nousu suoraan horisontista vasten näköä jolloin kypärän tummennetusta visiiristä ei ollut mitään hyötyä vaan oli pakko ajaa yhdellä kädellä ja toinen käsi lippana antamassa varjoa. Kun näistä alku hankaluuksista oli selvitty alkoi ajo kulkea ja matka taittua. Uskomaton tunne kun luotto pyörään ja omiin ajotaitoihin kasvaa ja tunnista toiseen pystyy ajamaan välittämättä irtosorasta tai polanteen ylityksistä. Matka vaan taittuu ja havahtuu siihen että 800 km meni liki huomaamatta. Se on moottoripyörällä ajamista parhaimmillaan. Omalta kohdalta "nautiskelu" päättyi sateen alkaessa, kosteus, liukkaus, väsymys ja tietoisuus ajan käymisestä vähiin toi ajoon toisen tunteen, puskemisen. Sitten puskettiin ns. vastatuuleen eli kilometrit eivät enää tulleet ilmaiseksi vaan koko ajan tikitti kello päässä ja laskukone kypärän sisällä laski riittääkö aika. Vaikein pätkä oli Pomokaira paluu suuntaa keskiyön hämäryydessä, liian heikot lähivalot, pitkiä ei voi käyttää ettei häikäise edellä menijää. "Yllättäin" eteen ilmestyvät tien yli yltävät vesilammikot mistä ei tiedä miten syviä ne ovat ja kun vauhdilla painaa niihin niin painepesurin tehola vesi ampuu lahkeista ja kypärän kauluksesta sisään, Aprillia ja kuravettä päälle!

Homman kruunu oli tunne, kun lopetustankkauksen kuitista näin, että aika riitti vaikka oli täpärällä, Ajo Suoritettu.
Riippumatta siitä tuleeko ajosta kunniakirjaa niin ajo oli ehdottamista suorittamisen arvoinen, moottoripyöräilyä ja IBA ajamista parhaimmillaan, Suunnittele ajosi - aja suunnitelmasi ja nauti matkasta.

[levoksep]

Moro päivää

Kipinä on sytyttämässä roihua. Varmalta taholta kuulin ensi kesän huhuja. Bun Dusteriin eli 36 h/ 1500 mailia on reitti jo tekijämiehillä valmiina.
Ei ilmeisesti ole Suomessa ennen ajettu. Tullee huima ralli jos menee suunnitelmat maaliin. Siinä sitten sora pöllyää ja bensaa virtaa suonissa.
”Hei hän syntynyt on vauhti kallossain …..ja bensaa suonissain…. soratietä vasempaan ja sepelimutkaa oikeaan….”


t. Seppo jr

[Timo Räisänen]

Nyt on oikia meninki. Ennen kuin edellisestä ajosta toivuttu ja mitään tietoa sen hyväksymisestä niin jo seuraava ajo mielessä.
DustyButt 1500 saataisi olla ensimmäinen laatuaan tällä planeetalla. Pitää kaivella josko löytyy jostain tietoa.
Pitänee perua Dakarin myynti-ilmoitus ja jatkaa ajo harjoittelua