Moi!
Jälleen kun nettisivut ovat toiminnassa, niin lyhyt (yritin...) lupaamani matkatarina:
VALMISTELUJA
Ideanani oli suorittaa syyskuunajo mahdollisimman alussa kuukautta, joten lauantai 1.9.2012 tuntui luonnolliselta valinnalta. Toisaalta Juhalta puuttuu SS1000 AR12 ja kesäkausi alkoi olla lopuillaan, niin sain ylipuhuttua hänet mukaani. Taisin sanoa, että tämä ajosuoritus on ajettava mitä pikimmin, sillä ensi vuonna se ei enää ole mahdollista vuosiajon "statuksella". Juha ei halunnut käydä Suomenlinnassa vaan mieluummin pohjoisessa niin ehdotti sitten lähtöpaikaksi Raumaa. Itse kun olen tämän jo ajannut ja useita eri reittivaihtoehtoja harkinnut niin edelleenkin mielestäni parasta on yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon etelä-Suomen moottoriteitä. Muuten tulee kiire! Toki tässäkin tapauksessa voi pisteet kiertää useammallakin tavalla. Koska edellisessä suorituksessani en ollut käynnyt Ala-Tornion kirkolla enkä Aavasaksan huipulla niin kyllähän se minulle sopi että lähdetään pohjoisen suuntaan. Lopullisessa suunnitelmassani pelivaraa jäisi 17 minuuttia. Sopivasti myöskin haastetta lisäsi tietyissä kohteissa vierailu yöllä pimeän aikaan. Lisäksi suunnittelemalleni reitille oli pitkin viikkoa luvattu huonoa tai erittäin huonoa keliä. Juha varasi perjantain ja lauantain väliseksi yöksi meille huoneen Rauman Cumulus hotellista. Saavuimme Raumalle klo 18 paikkeilla ja kävin tarkistamassa hotellin viereisellä Teboil kylmäasemalla kuitin kellonajan tankkaamalla lähes täyteen. Tällä asemalla on useampia mittareita. Petri oli soitellut pitkin viikkoa mahdollisesta osallistumisestaan ja keskiviikkona juttelimme asiasta lisää Jokirannassa. Päätimme Juhan kanssa tehdä lopullisen starttipäätöksen lauantai aamuna fiiliksen perusteella. Sovimme että Petri tulee Raumalle klo 05.30 mennessä mikäli lähtee mukaamme. Varmuuden vuoksi hän otti kaksi aloitustodistusta, toisen Turusta ja toisen Raumalta. Mikäli Petri lähtisi mukaamme olisi menomatkalla pohjoiseen otettava kaksi ylimääräistä tankkaustaukoa. Olin huomioinnut tämän mahdollisuuden suunnitelmassani. Illalla käytiin Juhan kanssa kevyesti suunnitelmaa vielä lävitse ja sitten ajoissa nukkumaan.
MENOKSI
Aamulla päätimme Juhan kanssa lähteä reissuun. Petrikin oli ilmestynyt hotellille. Vettä satoi ja ropisi kun kuittiini tulostui starttiajaksi klo 05.17. Ei muuta kuin muutaman kilometrin siirtymä Vanhassa Raumassa sijaitsevalle Hauenguanon kaivolle. Ajoimme pintakaasulla, jotta kukaan ei heräisi, koska olihan kello vielä vasta puoli kuusi aamulla

. Kuvien oton jälkeen pyörät kohti Lappi TL:n Teboilia. Tosi pieni yhden litran tankkaus, jonka jälkeen matka jatkui Sammallahdenmäelle. Pienen soratiepätkän jälkeen pysähdyimme ja talsimme aamuhämärässä "kivikasoille" kuvien ottoon.
KOHTI VAASAN SAARISTOA
Matkamme oli varsinaisesti alkanut kohti pohjoista. Juha veti letkaa ja ajoimme olemattomassa liikenteessä raikastavassa vesisateessa Kiitokaaren ABC:lle lähellä Vaasaa. Petri tankkasi pyöränsä ja me haimme "suffelikuitit" sillä eihän näitä kameleita tarvitse jatkuvasti juottaa

. Siirryin vetämään letkaa. Raippaluodon sillan ylitys on aina yhtä komeata. En osaa sanoa kumpaan suuntaan ajettaessa silta on kauniimpi. Ehkäpä mantereelle tultaessa? Saavuimme hieman suunnitelmasta edellä Cafe Saltrietin edustalle Svedjehamniin. Kahvio oli ollut viime viikonloppuna avoinna viimeistä kertaa kuluvana kesänä. olin tarkistanut asian jo etukäteen. Yllätykseksemme ovi oli kuitenkin raollaan, mutta myynti oli tosiaankin lopetettu viikko sitten. Saimme vinkiksi ajaa Bjököbyn kyläkaupalle kuitin hakuun. Saavuttuamme kaupalle kertoin myyjätär kesän mittaan kuitin hakijoita riittäneen

. Kaverit olivat jo pihalla kun hän halusi vielä lyödä kaupan leiman kuittiini aivan uudella leimasimellaan. En raaskinut sanoa, että ensi kesänä ei varmaankaan kuitin hakijoita ole liikkeellä .
POHJOINEN KUTSUU
Takaisin mantereelle ja enne Vaasaa oikaisimme teiden 7254 ja 7251 kautta Sepänkylään ja edelleen ah, niin ihanalle 8-tielle . Vaikka kuinka olin vannonut kiertäväni tämän väylän näissä ajosuorituksissa kaukaa. Mitä sitä ei kavereiden hyväksi tekisi

. Vedin letkaa Kokkolan ABC:lle asti, jossa tankkaustauko. Vesisade loppui sopivasti ennen Kokkolaa. Tästä jatkettiin Juhan vetovuorolla kohti seuraavana tankkauspaikkana olevaa Neste Ouluntullia Kempeleessä. Ilma jatkui hyvänä ja liikennettä oli kohtuullisesti. Oulun ohitus "köyhänmiehen" moottoritietä pitkin. Hieman ennen Torniota ohitin Juhan ja luotsasin meitä kaupungin halki Ala-Tornion kirkolle. Kannattaa totisesti selvittää etukäteen missä kirkko sijaitsee sillä tänne et löydä vahingossa. "Naviskuukkeli" ehdotti oikopolkua ennen Röyttääntietä ja päätin noudattaa neuvoa sillä 1,2 kilometrin "skaalalla" oikaisu näytti järkevältä. Perille löydettiin hienosti. Kirkko oli ulkoapäin ihan komea. Eikä sijaintiakaan voi moittia, vaikket tätä keskustasta havaitsekaan

. Startatessa pohjoisen kääntöpaikalle sanoin äijille että taitaa olla neljän ruuhka kylillä! hieman katsoivat omituisesti ja siinä ajellessa muistin että oli lauantai ja eipä siellä mitään ruuhkaa ollut. Torniosta pohjoiseen seuraavat 26 kilometriä ovat sitten liukkailla pikipaikoilla korjattua tieosuutta, joten aja varovasti! Saavuimme aikataulusta edellä Aavasaksan huipulle josta avautuivat komeat näkymät. Täällä oltiin hieman enemmän "turisteja" ja otettiin kuvia tornista, laatasta, pyöreästä kivestä yms. Lisäksi pyydettiin paikalla ollut naista ottamaan meistä yhteiskuva.
ETELÄÄN KÄY ETELÄN MIEHEN TIE
Lyhyt siirtymä alas paikalliselle ST1 huoltoasemalle jossa vartin tankkaus- ja kahvitauko. Täällä ollaan melkein ulkomailla. Rajanylityspaikka sijaitsee huoltoaseman välittömässä läheisyydessä. Jätimme Ruotsin tällä kertaa väliin ja käänsimme pyörämme keulat jälleen kohti Torniota. Petrin vetovuoro, sillä seuraava yli 300 kilometrin legi oli ajeltava "pintakaasulla", jotta Blackbird selviytyisi tankkaamatta Kärsämälle asti. Tornio, Kemi, Oulu kylät jäävät taakse convoi:n edetessä nelostietä etelään. Matkalla pidimme ylImääräisen tauon P-alueella. Kärsämäellä päätimme pitää hieman pidemmän tauon, sillä tästä eteenpäin seuraavien reilun 500:n kilometrin matkalla emme enää käy yöhuoltamoilla. Tarkemmin ilmaistuna niitä ei ole nelostieltä pois siirtymisen jälkeen. Aikataulusta oli kulutettu hieman ansaittua "hyvää". Tästä eteenpäin vedin letkaa lopetustankkaukseen asti. Pyörääni tehtiin viellä menneellä viikolla viimeisimmät valoasennukset ja voin sanoa että valoa riittää, niin pitkillä kuin lyhyilläkin. Aikamoiset valopatterit löytyvät juhankin pyörästä.
SORATEIDEN VIRTUOOSIT
Esimakua mitä tuleman pitää. Hirvaskankaan kohdalta käännyimme mutkpätkille teille 627, 630 ja siitä kohtuullisen isoa soratietä 6250 valtatielle 23:lle, jolloin ollaankin jo Petäjävedellä. Kärsämäellä oli puhetta ajetaanko Jyväskylän Palokan kautta päällystettyä tietä, vaiko em. reittiä. No valinnasta voidaan olla montaa mieltä

. Viitasaaren paikkeilla oli alkanut vesisade joka paikoin yltyi melkoiseksi. Tätä sadetta sitten riittikin lopetustankkaukseen asti. Petäjäveden ST1:llä tankkaus ja sitten parin kilometrin siirtymä Petäjäveden Vanhalle kirkolle. Valokuvaaminen oli haasteellista ja suoraan sanottuna ainakin minun kamerallani siitä ei tullut oikein mitään. Otimme kaikilla kolmella kameralla koko matkan ajan kuvia jokaisesta vaaditusta kohteesta. Lisätodistusaineistoksi lienee kelpaa kahdessa pyörässä olevien SPOT-laitteiden paikkatiedot. Tästä sitten alkoikin todellinen "eleämys". Ainakin Petrille joka oli liikkeellä katupyörällä. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut kiertää Jyväskylän kautta Oravivuorelle. Mutta, mutta 604 tietä hetken etelään ja siitä sitten vasemmalle pientä ja mutkikasta soratietä Hirvimäen kautta ysitielle Palokan kylään. Jos olet joskus ajannnut tämän pätkän päivällä, niin voin sanoa että pimeällä ja sateella keskellä yötä on haastekerroin hieman isompi. Pikataipaleen jälkeen mopot olivat "hieman" kuraiset. Ei siinä mitään, mutta aikaa meni hieman kauemmin kuin olin suunnitellut. Sori kaverit, myönnän että ei paras reittivalinta tälläkertaa

. Loput 8 kilometriä hieman helpompaa soratietä ja sitten saavuimme kehutun ja pelätyn Oravivuoren juurelle. Kuvat alhaalta opastustaulusta jonka jälkeen Juha ja petri lähtivät otsalamput päässä tarpomaan vesisateessa rinnettä ylös. Itse en tällä kertaa terveydellisistä syistä lähtenyt kapuamaan, vaan otin "aikasakon" kavereita odotellessa. Opastetaulun vieressä sijaitsevan ison kuusen juurella olin hyvin sateelta suojassa, joten kävin siihen selälleni ja otin noin 30 minuutin kaunesunet. tuskin auttoivat

. Heräsin siihen kun Juha saapui rinnettä alas ja lausui pari painokelvotonta sanaa tästä kohteesta. Petri tuli hieman perässä ja totesi olevansa sopivasti puhki ja hiessä. Valitettavasti ei ollut aikaa lepoon ja huoltotoimenpiteisiin sillä olimme hieman jäljessä suunnitelmaani ja nyt olisi jo pientä kiirettä tiedossa. Ei siis varaa jäädä ihmettelemään.
HERKKUA LOPPUUN ASTI
Soratietä takaisin isolle tielle ja Kärkistensillan kautta 610 tietä jälleen nelostielle ja siitä sitten kantatietä 46 kohti Jaalaa. Kuten tiedättä 610 ja 46 teillä mutkia riittää ja eivät ole niitä nopeimpia reittejä Suomessa. Onneksi hivenen ennen Jaalaa on muutamia pitkiä suoriakin. Jaalan SEO:lta vasempaan ja kuuden kilometrin soratie "oikaisun" jälkeen saavuimme Verlan kylään. Pyörät sillalle parkkiin. Kuvia sillalta ja viereisestä Verlantienviitasta. Pimeys ja kova vesisade tekivät kuvaamisen lähes mahdottomaksi. Ei aikaa ihmettelyyn, vaan pyörät jälleen kohti jaalan SEO huoltoasemaa. Tällä kertaa valitsin suosiolla 15 kilometriä pitkän asfalttitie osuuden. Sanoin Juhalle ja Petrille että Jaalassa ei tankata, koska se ei ole vättämätöntä vaan otetaan vain ns. 0-kuitit ajan säästämiseksi. Sitten tietä 363 kohti moottoritetä ja edelleen Lahtea. 363, hieno mutkikas tieosuus muttei paras tähän tarkoitukseen. Tämä osuus oli otettava erityisen tarkasti. Saavuimme moottoritielle ja nyt ei ollut varaa löysätä yhtään, vaan 120 km/h GPS-nopeudella etenimme kohti Lahtea. Lahden liitymän jälkeen vielä noin viisi kilometriä ja siellä näkyi ABC Renkomäen valot. Nopeasti tankit täyteen ja kuitin optimistimistisestä ajasta 04.57 huolimatta oli kello todellisuudessa jo 05.07. Suoritusaikaa jäi jäljelle huimat yhdeksän minuuttia.
VOITTAJAN (tietenkin vain epävirallisesti) OLO LOPETUSKAHVILLA
Lopetustodistusten jälkeen joimme kahvia ja kehuimme toisiamme. Juha lähti piakkoin kotia kohti ja me Petrin kanssa joskus tunnin kuluttua. Saavuin kotiin hieman aamu kahdeksan jälkeen. Saunan päälle muutaman tunnin unet.
MIETTEITÄ MYÖHEMMIN
Saimme mitä tilasimme

. Niin sääolosuhteiden kuin reitinkin muodossa. uskon vakaasti että kaikki kymmenen (10) kohdetta pystyy kiertämään tämän ajosuorituksen puitteissa, mutta ei todellakaan tällä suunnitelmalla. No, Tornio ja Aavasaksa nähtiin . Olikohan tämä nyt "tulppaus"? Tuskimpa nyt sentään... hieno ajatus ja nimi tälläiselle epäviralliselle "hullutukselle". Jos vielä lähdet syksyllä yrittämään tätä ajosuoritusta, niin mieti tarkoin milloin olet missäkin, jollet ole ihan varma että löydät kohteet pimeässäkin. Eipä haitaksi ole odotella parempia ilmojakaan. Suosittelen myös etsimään niitä moottoritie yms. nopeita pätkiä mottona "hae pisteet" ja tienaa matkaa nopeasti ja vaivattomimmin. Kannattaa panostaa myöskin varustukseen mm. jaloissani olleet kumisaappaat osoittautuivat oivaksi valinnaksi tälle reissulle. Jälleen olemme yhtä kokemusta rikkaampia! Mahtava reissu ja fiilinkikin oli paljon parempi kuin uskalsin odottaakaan. Kiitokset Juhalle ja Petrille hyvästä seurasta.
PS. Nyt lähden pesemään sitä mopoa. Voi löytyä jokunen kirjoitusvirhe, mutta elämä on...
-Harri.mopomies-