keskustelu.ibafinland.fi

Täytyy sanoa että olipa Juoksalta hyvä kirjoitus,kyllä asennetta pitää löytyä, jos porukassakin ajetaan, ja myöskin sopia mitä tehdään, jos jotain matkalla sattuu, jo etukäteen,sillä on perin ikävää jos porukka jotenkin hajaantuu, ja joku esm..eksyy porukasta niin silloin pitäs katsoa yhdessä, että kaikki on mukana kun jostain lähdetään,silloin matka usein onnistuu hyvinkin.

Tämän kevään "kultaryntäykseen" lähtee mukaan 15 ajajaa, ja melkein yhtä monta aikoo tulla takaisinkin - hyvä niin. (Yksi osallistuu vain menomatkalle).

En tiedä edustaako lähtevät pyörät matkamoottoripyörien normaalijakaumaa, mutta tälläkertaa yhtämonta BMW:tä (4 Gessua, 1 F800ST, 1 LT ja 1 K1200GT) ja Hondaa (5 Pannaria, 1 uusi VFR ja 1 Wingi) ovat lähdössä. Pannari on suosituin ja Gessu hyvänä kakkosena. Mukana on vielä yksi FJR, joka lienee nyt hieman aliedustettuna, sillä ymmärtääkseni (ja kokemukseni mukaan) se on erittäin suosittu ja käyttökelpoinen vaativissa matka-ajoissa.

Ei liene epäilystäkään etteikö "kulta" tuotaisi jälleen kotiin tällä kalustolla...

Matkamotoristien vahvuutena ja "haasteena" on hurja ajokokemus (vuosissa ja kilometreissä) mutta pääsääntöisesti hyvää ja suoraa tietä vailla ”yllätyksiä”, joka on tietysti hyvä sisänsä.

Toinen haaste on ajotapahtuman kompleksisuus, paljon samanaikaisia virikkeitä ja ”viestejä” jotka kaikki pitää ottaa huomioon, mikä kuormittaa tarkkaavaisuutta: reitti, maisemat, jatkosuunnitelmat, sään kehittyminen, liikenne, navigointi, keskinopeus jne jne.

Useimmilla lienee tapana osallistua keväisin erilaisiin harjoituksiin joissa taidot mm. jarrutus, väistöt, hidasajot ym seikat palautetaan talven jälkeen takaisin aktiiviseksi osaamiseksi. Se pitäisi muistaa tehdä jotenkin myös ennen ”kultaryntäystä”, sillä vappuna monellakin ajokausi on vasta aluillaan.

Vaativissa Ironbutt ajoissa täytyy muistaa että vaikka homma eli taito onkin periaatteessa hallussa, niin aamuyöllä 1000 mailin jälkeen, kylmässä ja sateessa, karttaa ja navigaattoria katsellessa, aikataulullisia päässälaskuja tehdessä ei riitä että osaa, vaan kaikki on oltava reflekseissä ja selkäytimessä...

Toinen vaaran paikka on ”hyvänolontunne” heti ajon jälkeen tai aikaisemminkin kun huomaa että ajohan tulee onnistumaan siitäkin huolimatta että rautainen perse on punaisena, kroppa on jäykkä ja paikkoja särkee. Lisäksi väsyttää ja lauttaan ja nukkumaan on kiire... Päivänselvätkin asiat kuten hidasajo, liikenteessä pujottelu, muiden huomioiminen tai vaikka seisontatuen muistaminen saattavat sisältää siinä tilanteessa yllättävia vaikeuksia ja yllätyksiä.

Olen aikaisemmin maininnutkin, että yksi tärkeä Ironbutt ja erityisesti vaativien Gold ajojen ”suola” on mahdollisuus tsekata onko nämä ns. "perusasiat" ihan oikeasti hallussa, joita tarvitaan jatkuvasti moottoripyörä matkailussa ja ajamisessa ylipäänä jotta se olisi turvallista ja mukavaa. Gold ajot (epäonnistuessaankin) on ollut ja tulee olemaan mahdollisuus oppia tuntemaan enemmän itseään, ja kehittyä "normaaliajossa" haastamalla ja työntämällä omia rajojaan kauemmaksi.

Kuinka huolehdimme että taito on jo vappuna iskussa ja säilyy aktiivisena osaamisena vaikka ”ajatus” ja ”kroppa” pätkisi....??

Moi!

Allekirjoittanut tosiaan ajaa vain menomatkan porukan mukana (BB1500G?) kohti Alppeja, jossa muutamien päivien ajan pikkuteitä ristiin rastiin mukavissa maisemissa. Ajan säästämiseksi paluu jostain Munchenin paikkeilta "perusmättönä" SS1000 tai SS1600K Puttgardenin kauttaTukholmaan. Kyseinen reissu on pienimuotoinen harjoitusmatka ensi kesän Pamir Higwayn kiertoa ajatellen.

Vinkiksi Gold-ajoja suunnitteleville: Kaikkien hyvin karttaohjelmien lisäksi edelleenkin oikein toimiva suunnittelun apuväline on Autoliitosta alle 20 €: n hintaan saatava kirja, Links + Rechts der Autobahn. Lisäksi kunnon paperikartta, johon on merkitty liittymien numerot moottoriteillä. Näiden avulla sitten rakentamaan kunnon nuotit, joissa jokainen kuittipiste ja oleellinen tien vaihdos on liittymän tarkkuudella huomioitu. Toki tähän nuottiin voi sitten sisällyttää paljon muutakin asiaa eri kuljettajien mieltymysten mukaisesti.

Vastaavasti navigaattorien omistajat käyttävät tunnin jos toisenkin reittinsä hiomiseen ko. laitteelle, niin lopputulos lienee yhtä hyvä kuin paperikartta suunnittelullakin.

-Harri.mopomies-

Jepp,ja sitten navigattori pimenee niinkuin mun pimeni pari aamua sitten
Ihan ilman minkäänlaista syytä.
Noh,oli viel takuuta kun ostin kallimpi suomesta tiskin takaa niin sain 2 vuoden taku,pari sataa halvempi netistä olis ollut vuoden takulla ja se oliskin mennyt umpeen jo.

Paperikartta on aina paperikartta eikä se rikki menee ettei sitä vois edes jotenkin käyttää.
Jopa mulla on ylensä paperikartta/lajitelma siitä alueesta misä olen ja olen menossa taskussa vaikka mun päämäärä onkin kaikkien isoiden teiden ohittaminen ja ajaminen hiekka/soraa/metsä teitä/polkuja käyttäen.

Ruma ja muovinen on mutt biltsust saa nytt halvalla roadbok telineen,sinne vaan paikat kilsat sun muuta tarpeellista inffoa ja skrollaa eteenpäin tarpeen mukaan,halpa navigattori vaikka ei käskekkään minne pitää mennä

Meni vähän offtopicin puolelle kun itse en ole ryntäämässä kullan perään,paitsi jos meinaa karkuun mennä

Tämän vuoden kultaryntäys reitit on valittu.

Ei ollut yllätys, että reitin valinta vaatii kompromissejä, sillä meidän, Irombutt ajajien, vahvuutenamme mutta myös haasteenamme on korostunut kyky tulla hyvin toimeen itsemme kanssa, peräänantamattomuus, vahva usko ja luottamus omiin kokemuksiimme ja valintoihimme, hyväksi havaittu oma”ajokäsiala” ja ”-rytmi”jne.jne. Ryhmäajossa nämä nyt vain täytyy sovittaa yhteen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Onneksi 15 ajajan/pyörän joukosta on mahdollisuus muodostaa pienryhmiä, jotka voivat säätää tankkaus/pysähdyspaikat ajonopeudet ym itselleen sopiviksi. Toimintasäde oli luonnollisesti yksi tärkeä ryhmien valinnan kriteeri.

Pikku Goldin ryhmät ovat: 1.(G2500K): FRJ+Pannari, 2. (Bemarit): Gessut x2 + Äffä ja 3. (Hondat): Pannarit x3

Pitkässä Goldissa: 1. (”pitkämatkalaiset”): Gessut x2 + Pannari, 2. (Bemarit): LT+GT, 3. (Hondat): VFR + Wingi

Reitinvalinta noudattelee viimevuoden reittejä, sillä ryhmäajon henkeen kuuluu, että jokainen mutka täytyy olla tsekattu ja koeteltu etukäteen, sillä olisi perin harmillista jos jonkun mielenkintoisen uuden kokeilun vuoksi 15:en ajajan suoritus vaarantuisi.

Sinänsä mielenkiintoinen uusi reitin osa voisi tulevaisuudessa olla ...Dresden – Legnica – Wroclaw – Gliwice –haara, eli A4 itään ja kaakkoon. Jos joku ajelee tänä kesänsä sielläpäin, niin voisi tsekata löytyykö Gliwicen paikkeilta sopivaa 24h asemaa kulmapiste rutiineihin. Kuulemma moottoritie on erinomainen ja nopea, sekä EU:n myötä tullit ovat historiaa.

Reitin valinnassa on pyritty ottamaan huomioon mm.:
- Gold ajojen erityissäännöt
- Ajajien kommentit ja ehdotukset
- Ruotsin nopeusrajoitukset
- Selkeä ja suoraviivainen, mutta silti mielenkiintoinen ja haasteellinen reitti
- Korvata Saksan ”lyhyys” menomatkalla G’borgin lenkillä
- Lykätä Hampurin ohitus ajankohtaa myöhemmäksi sekä tullessa ja mennessä
- Minimoida Ruotsissa ajo tulomatkalla (mahd. kiire vs. rajoitukset sekä mahd. kylmä yö)
- Saksan erityispiirteinen hyödyntäminen (nopeus, hyvät bensa-asemat moottoriteillä jne)
- ”Itä-Saksan” hyväkuntoisten teiden ja vaihtelevien maisemien hyödyntäminen
- Käyttää ”tuttua” majataloa, joka toimii hyvin myöhäisessä tai pikemminkin ”early arrival” tilanteessa ja jossa on 24h huoltoasema samassa pihassa.
- Mahdollisuus suht.koht. järkevään aikatauluttamiseen sekä isoilla ja pienillä tankeilla
- Mahdollisuus ryhmän tukeen, jos oikeasti on välttämätöntä (ryhmät ei missään vaiheessa aja maantieteellisesti kovin kaukana toisistaan).
- jne.

Kokonaisaikataulutus on suurinpiirtein siten, että Pikku Goldissa on 21,5 tuntia ajoa, 1,5 tuntia taukoja ja 1 tunti varalla. Pitkässä Goldissa vastaavasti 40 tuntia ajoa, 4 tuntia taukoja, 3 tuntia lepoa ja 1 tunti varalla.

Pikku Goldit ajavat: Sthlm – A4S – E20S – Tanskan Sillat – E20W – E45S – A7S – r.50 (G2500K:t r. 59) – A7N – E45N – E20E – tanskan sillat – E20N – E4N – Sthlm

Pitkä Gold: Sthlm – A4S – E20N – r.62 - E20S – Tanskan Sillat – E20W – E45S – A7S – r.126 – A7N – r.100 – A7N – A4E – A9S – r.57 – A9N – A10E – r.17 – A10W – A2W – A7N – E45N – E20E – tanskan sillat – E20N – E4N – Sthlm

Seuraavassa vaiheessa ryhmät laativat/lisäävät reittiinsä ryhmälleen sopivat pysähdys/tankkaus paikat, pakollisten kulmapisteiden lisäksi, sekä hienosäätävät ajoaikataulun itselleen sopivaksi.

Muutamat asiat, kuten pakolliset kulmapisteet Goldissa ja ”shortest” tsekkauksen käyttö sekä ajon aloitus ja lopetus todistajat aiheuttivat keskustelua. Niiden suhteen hallitus tai vaativien ajojen ajotarkastajat voisivat mahdollisesti täsmentää ohjeita tai muuten kirjoittaa sääntöihin auki tulkintoja jotka ovat muodostuneet ns. hyväksi/suositeltavaksi käytännöksi.

Gold ajot ovat mahdollisia ja sallittuja ainoastaan moottoriteitä (pohjoismaissa vain nimetyt tiet). Käytetäänkö siitä huolimatta ”shortest” tsekkausta ajon pituuden määrittelyssä vai onko moottoritiet perusoletuksena. ”kipupisteinä” oli mm. edelleen tutut E4/E20 kulma Skånessa ja E20/E45 kulma Jyllannissa, suurkaupunkien ohitustiet ( esim Munchen).

Extreme ajojen säännöt, aloitus ja lopetus todistajien osalta, vaativat lukijalta lähes ”juristin huolellisuutta”. Olisiko niitä ehkä syytä/mahdollista kirjoittaa auki paremmin suomalaiseen käytäntöön sopiviksi tai ainakin yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi.

Jouni

Moi!

Kaikissa ajosuorituksissa on oleellisena tekijänä tutustua sääntöihin mahdollisimman tarkasti ennen suunnittelua ja ajoon lähtöä. Mikäli säännöt eivät mahdollisen monimutkaisuutensa tms. syystä johtuen avaudu riittävästi, niin aina voi kysyä epäselviksi jääneitä asioita ajokoordinaattoreilta mm. tämän foorumin välityksellä.

Toki EXTREME ajosuorituksissakin todistajalausuntojen osalta on helpoin ja säännöissäkin hyväksytty tapa ottaa kaksi ulkopuolista täysin tuntematonta ihmistä todistajaksi ajosuorituksensa aloituksen ja lopetuksen osalta. Tämä menettely ei kuitenkaan MISSÄÄN tapauksessa poista sitä tosi asiaa että ennen EXTREME ajosuoritukseen lähtöä on AINA otettava yhteys vaativien ajosuoritusten koordinaattoriin.

Siinäkin tapuksessa että reitti olisi etukäteen käsketty/määritelty säännöissä jää todistusvelvoite kyseisen reitin käytöstä AINA ajosuorittajan tehtäväksi. Tämä tehdään pääsääntöisesti kuittien avulla.

Oli kysymyksessä mikä tahansa IBA-ajosuoritus, niin lähtökohtaisesti ajosuorittajan tulee jo suunnitteluvaiheeessa laskea aiottu kuljettava matka kuitista kuittiin lyhintä mahdollista reittiä käyttäen. Näin menetellen matkan ylittäessä tapauskohtaisen vaaditun minimatkan ei tulkinnoille ole sijaa. Tehdään siis henkilökohtainen "shortest".

Kuten me kaikki tiedämme lähestulkoon koskaan ei todellisuudessa kuljettu matka ole sama asia kuin kuiten todennettu lyhin kuljettu matka.

Nyrkkisääntönä sanoisin kaikille navigaattoreiden käyttäjille että suunnittelu on näiltä osin melko hyvin "kuosissa" silloin kun versiolla "lyhin" saadaan mahdollisimman pieni ero verrattuna versioon "nopein", joka pääsääntöisesti monessa tapauksessa on se todellisuudessakin ajettu reitti (Huom! ei kuitenkaan aina).

Toki on olemassa tapauksia joissa tietoisesti jätetään (syystä tai toisesta) tiettyjä kulmapistekuitteja yms. ottamatta, mutta se onkin jo toinen juttu ja silloinkin sen on palveltava ajosuorituksen kokonaisvaltaista onnistumista (mm. useamman vuorokauden ajosuoritukset, Gold ajosuoritukset tietyissä tapauksissa yms.)

Mikäli kyseessä on IBA Finland ry:n toimesta järjestetty tapahtuma, niin järjestäjän toimesta selvitetään/hoidetaan kaikki oleellinen ajosuoritukseen liittyvä opastus/tiedoitus, mutta tällöinkään se ei poista ajosuorittajan omaa velvollisuutta mm. tutustua ajettavaan reittiin etukäteen karttojen, reittiohjelmien yms. avulla!

Järjestetyssäkin ajotapahtumassa on mahdollisten pienryhmien sovittava jokaisen osallistujan kesken ryhmän omat pelisäännöt eri tilanteiden varalle, unohtamatta kuitenkaan niitä mahdollisia pelisääntöjä joita tapahtuman järjestäjä edellyttää noudatettavan. Tapahtuman luonne määrittelee aina tapauskohtaisesti paljonko on varaa "sooloiluun", sillä ryhmäajotapahtumat ovat AINA jonkin sortin kompromissien tekemistä/hyväksymistä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tämä on toisinaan vaikeaa monelle vannoutuneellekin "rautaperseelle".

-Harri.mopomies-

Näiden Gold-ajojen tarkastamisessa on ollut haasteena että:
- toisaalta on sanottu mitä tietä saa ajaa => en tarvitse kuittia koska olen ajanut ainoaa sallittua tietä
- toisaalta pitäisi todistaa että on tosiaan ajanut ko. tietä eikä mitään muuta

Jos on pelit ja vehkeet käytettävissä, selkeintä on tehdä reitti niin että myös LYHIN reitti antaa riittävän tuloksen ja isot kulmien oikomiset on taklattu ottamalla kuitti. Tuo Skonen kulmasta pitää olla joko Åstorp tai Glumslöv (kaiken paras on tietysti Helsingborg, mutta huoltista ei ole ihan tien vieressä). Samoin Jyllannissa pitäisi olla riittävän läheltä Koldingia kuitti, jotta ei aleta katsotaan että tultu lautalla Pikkubeltin yli. Itse Koldingin lisäksi mm. Ustrup-kuitti kierrättää lyhimmälläkin reitillä "Koldingin kautta"

Aikaisempia keskustelun/ajattelun aiheita olivat asenne ja taito. Tälläkertaa vuorossa ovat sitten ”Tekniikka ja varusteet”. Olen yrittänyt koota joitakin vinkejä kokeneemmilta sekä muistella jotain myös omien aikaisempien virheiden/huomioiden kautta opittua.

Tekniikka ja varusteet - Tarvitseeko huomioida jotain erityistä ”kultaryntäystä” ajatellen?

Seuraavat asiat on kai monelle itsestään selvyyksiä, mutta silti 1,5-3000 mailin yhtämittaa reipasta Saksan vauhtia vaatii kuitenkin erityistä huomiota ja valmistautumista.

Pyörä:

Muistammehan että juuri vauhti eikä niinkään matka tappaa renkaan, eli varmuuden vuoksi uuden veroiset alle. Ihan ajamattomilla ei kannattane lähteä sillä joskus voi olla valmistusvirheitä ja tasapainoituskin on voinut mennä pieleen, mikä on mukava huomata jo etukäteen.

Onko tarvittavat kamat ja taito paikata rengas vartissa ja pimeässä. Vaahto ja ilmapatruuna mukaan. (saattavat olla kätevämpiä pimeässä kuin sinänsä hyvä tai parempikin ”kumitappi” systeemi).

Eihän plexi ole naarmuilla, sillä aurinko tulee (toivottavasti) paistamaan, entä tarvitaanko ”johnson pledgea” pintaan sateen varalta.

Jos kypärä tai plexi on vaihtunut talven aikana kannattanee testata se jossain ”moottoritienopeudessa” muuten pää ja hartiat saattaa voida huonosti. 24h ja 48h lähes yhtämittaa on pirun pitkä aika...

Miten ajonuotit saa kiinnitettyä näkökenttään siten, että tuuli tai sade ei vie mennessään. Näkyvät myös pimeässä tai taka-auringossa ja vielä ilman silmälaseja (saattavat alkaa painamaan...) Saksan vauhdissa kun ei ole suositeltavaa siirtää katsetta taustapeileistä eikä edessä olevasta liikenteestä (jarruvaloista).

Onhan mekanismi millä saa lepuutettua kaasukättä.

Ymmärtääkseni Saksassa on jälkiasennetun takaboxin kanssa 120km nopeusrajoitus jota kuulemma jopa valvotaan, eli sen voinee jättää kotiin.

Peräöljyt kestävät ”normaaliajossa” pitkään, mutta kannattaa aina tsekata että ei ole kuluneet huomaamatta.

Varasulakkeita ja valopolttimoita mukaan. Ilmastointiteippirulla myös.

pari litraa varabensaa tuo kummasti mielenrauhaa (ja pahimmassa tapauksessa ajansäästöä) sillä nopeus ja vastatuuli aiheuttaa aina yllätyksiä, eikä tankkausvälejä ole mielekästä laittaa liian lyhyeksi.

Kuluttaako pyörä öljyä kovassa vauhdissa.

Jotain muuta muistettavaa/ajateltavaa pyörän suhteen...?


Kuskin varusteet:

Ruotsissa voi olla pakkasta ja Saksassa kuuma eikä liikaa aikaa vaihdella varusteita. Kannattaa huomioida ihan vakavasti, sillä tällä on erittäin suuri merkitys henkiseen ja fyysiseen vireystilaan ja jaksamiseen!! Yleensä varustaudutaan paremmin kylmyyttä vastaan, mutta salakavala nestehukka on pahempi jaksamisen kannalta.

Hanskat yleensä aina kastuvat (sisältä tai ulkoa) tai saumat painavat, joten useita pareja mukaan.

Jos sataa kaatamalla tai tulee räntää niin siitäkin on selviydyttävä.

Jos on ostanut uuden kypärän talvella, eikä ole aikaa koeajaa sitä kunnolla niin kannattaa lähteä vanhalla. 12 tunnin ajon jälkeen moottoritienopeuden ilmavirrassa uudessa hienossa kypärässä saattaa löytää yllättäviä kipupisteitä. Aikaa kypärän päästä ottamiseen tauoilla ei yleensä ole... Kaksi kypärää mukana, jos mahdollista, on aika hyvä, koska kipupisteet saa hätätilassa hieman erikohtaan.

Miten ajonaikana voi pyyhkiä visiirin ja plexin huurteet, eli tarvittavat ”säämiskät” käden ulottuville.

Onhan systeemit vasta-auringon varalle kunnossa (näkeehän tummilla laseilla myös ajonuotit?)

Vyölaukku tms esim energiapatukoille ja suklaalle josta ne saa tarvittaessa esiin ajon aikana. Juomiseen on aikaa tauoilla samalla kun tankkaa. (Kunhan ei tarvitse niitä ostella)

Maksuvälineiden sijaintiin kannattaa kiinnittää huomiota, ettei esim. Tanskan silloilla tarvitse ”riisuuntua” luottokortin löytämiseksi ja kuitin säilöön laittamiseksi. Kuittien täytyy säilyä myös sateessa.

Vara luottokortti ja käteistä mukaan. Lisäksi kannattaa varmistaa pankista, ettei turvallisuusautomaatti laita korttia lukkoon kun sitä käytetään paljon yhdessä yössä ja eri maissa

Vaikka onkin ”rautainen perse”, niin ns. pyöräily shortsit voi piilottaa...

Jos ajotakissa on oma selkäsuoja niin sen vaihtaminen ”oikeaan” selkäsuojaan tuo mukanaan mukavasti lisää lämpöä ja vedottomuutta koko kroppaan.

Instrumentariumista saatavat ns. reumaatikon lämpöasut (”medima angorat”) esim. polvi tai hartiasuojat jne ovat aivan erinomaiset tässä harrastuksessa.

Jotain muuta muistettava/ajateltavaa kuskin varusteiden suhteen...?

Vaikka olisi takana useita IBA ajoja, niin tärkeä ja huomioitava uusi elementti Gold ajoissa on, että aikaa ihmettelyyn, suunnitelmien selkiyttämiseen, harharetkiin jne ei ajovuorokauden aikana yksinkertaisesti ole. Kaikki mahdollinen aikamarginaali tulee varata itsestä riippumattomiin hidastuksiin, kuten esm. ruuhkat.

Suunnittelu – Onko kaikki pienet yksityiskohdatkin otettu huomioon ?

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty pitänee paikkansa tässäkin ja neuvonantajien runsaus tuo menestystä (jotkut tosin puhuvat jotain useasta kokista...). On ollut jännä huomata että mitä kokeneempi ajaja sitä huolellisemmat ja yksityiskohtaisemmat suunnitelmat hän tekee. Silti kuulemma tulee usein harhaan ajoja tms.

Reitit ja matkat tulee tarkistaa sekä lyhimmän että nopeimman mukaan käyttäen täsmällisiä reittipisteitä. Ajorampit yms pakolliset mutkat huomioidaan.

Jos kriittinen kulmapistekuitti ei olekaan mahdollista suunnitellusta paikasta niin mikä on vara paikka.

Kaikki mahdolliset kuitit kannattaa aina säästää.

kartat ym softat eivät ole koskaan aivan varmasti ajantasalla, eli kannattaa käyttää useampaa aineistoa rinnakkain. Tein vertailun Autoroute 2005 , 2010 ja google mapsin välillä H’borgin kääntöpisteestä ja kaikki antoivat erilaista informaatiota, eli risteykset muuttuvat...

Reitti kannattaa käydä läpi ja opetella risteys risteykseltä ulkoa, sillä kun tilanne on päällä huomio voikin olla muualla kuin nuoteissa.

Omat nuotit ovat välttämättömät joissa on aikataulu, tienumerot, risteysnumerot, tankkauspaikkojen sijainti risteysten suhteen ja se nimi joka opasteessa (esim. risteys) oikeasti lukee.

Nuotit on kuitenkin pystyttävä lukemaan ja ymmärtämään yksiselitteisesti ajossa, pimeässä, sateessa ja väsyneenä. Kopiot sivulaukkuun sillä jos sittenkin tuuli vie tai sade liottaa ...(kannattaa muuten laminoida)

Risteykset, tankkauspaikat yms täytyy pystyä ennakoimaan, eli nuottien on ”varoitettava” niistä etukäteen. Useimmat virheet tulee kun kilometrien rekkajonoa ohittaa 160 lasissa, oikealle ei nää mitään, Porsche vilkuttaa valoja takalaukussa kiinni ja risteys meni ohi...

Risteykset on hyvä katsoa myös riittävän tarkalla kartalla, sillä nuotteihin kannattaa merkitä huomautus niistä risteyksistä Saksassa joissa on erittäin lyhyt hidastuskaista ja jyrkkä 90-180 asteen käännös hetimiten, ettei tule ongelmia kun vauhtisokeus ja/tai kiire on kuitenkin jossain määrin tosiasia.

Varasuunnitelmista nuotit valmiiksi, sillä on helpompi pimeässä kaivaa vain uudet nuotit esille kuin alkaa suunnittelemaan niitä kartan avulla.

Onhan huoltoasemat oikeasti olemassa vieläkin, sillä esim Autoroutessa olevaa H’borgin asemaa ei löytynytkään Googlesta, oli muuttanut nimeä ja paikkaa... Google maps ja ”links+rechts der autobahn 2010 ovat hyviä tarkistus kohteita.

Navigaattoriin ei voi luottaa sokeasti, sillä senkin uusi 2010 softa voi olla epätarkka. Lisäksi sekä automaattireititys ja ”kysy ennen” täytyy muistaa kytkeä pois, sillä vaikka se kysyisikin lupaa uuteen ”parempaan” reittiin, niin pimeässä isolla hanskalla saattaa vahingossa painaa väärää nappia.

Jotain muuta muistettavaa/ajateltavaa yksityiskohtaisen suunnittelun suhteen...?