keskustelu.ibafinland.fi

Onnittelut Esa ja Håkan. Turvallista matkaa takaisin to Coast.

-maukka-

Rokeat seikkailijat asialla . Turvallisesti takaisin . Onko samat jäljet paluureitillä ?

Sypa1 kirjoitti:12.ajopäivä
Hondamiehet täällä, perillä. Päivästä tuli juuri sellainen kun kauhukuvissa ajatteli. Koko päivän satoi ja tosi kovaa. Vain viimeiset 50 mailia oli kuivaa. Tie oli juuri sellainen kun se sateella kerrotaan olevan. Vaikeinta oli ajaa siinä muutaman sentin kuravellissä kun luisteli joka suuntaan. Oli matkalla hyvää asfalttia, huonoa asfalttia jossa isoja reikiä. Oli liukasta savea, liukasta turvetta ja oli matkalla 30 mailin tietyö jossa juuri levitettyä pehmeää purua. Håkan on vanha sorateitten kuningas, hänellä ei ollut hätää mutta minulla kyllä välillä oli. Aamulla lähdetään kohti etelää. Kun saisi miehet ja mopot ehjänä Fairbanksiis.

Nää suurvallat on samanlaisia, kuullostaa kovasti tutulta tien kunnolta

Onnea! Melkoinen reissu teillä!

Tuossa yöllä mietin että jos vähän olisi ollut älyä niin olisi odottanut pari päivää koska viikonlopuksi luvattu aurinkoista. Toisaalta jos sitä olisi niin paljon ollut olisi saattanut koko reissu jäädä tekemättä.

Ei auta, kamoja kasaan ja tien päälle.

Kait muistitte ottaa lähtökuvan? Nyt sitten vähän turistimeininkiä paluumatkalle, eiks teillä ole kolme viikkoa vielä aikaa?

Yes!! Tsemppiä paluumatkalle!!

Molemmat spotit Fairbanksissa.
Ei ollut suo syönyt mopoja ja miehiä, ehkä vähän miestä.
Luja tahto vie läpi harmaan kiven (vai karhun) ja yli upottavan liejukon...

13. Ajopäivä
Aamulla hoidettiin Hotellin respassa todistukset kuntoon. Ensimmäisen matkan lopetus ja toisen matkan aloitus. Sen jälkeen toisen matkan kuitti nro 0. Carlilen rekkaterminaali oli hotellia vastapäätä. Käytiin vielä kysymässä olisiko mitään paluukuormaa. Ei ollut joten itse joutuu paluumatkankin bensat maksamaan. Samalla selvisi että Lisa ei ole töissä joten hän ei rekallaan meitä ohita. Nimittäin eilen rekat ohitti surutta ja kura lensi.

Mutta tänään ei meitä kukaan ohittanut. Aurinko paistoi ja tiet oli Hemulinkin mainitsemia normaalia hiekkateitä. Miten paljon yksi yö voi muuttaa tilannetta. Tiet olivat kovia ja niissä voi ajaa normaalisti. Samalla sai katsella hienoja maisemia joita ei menomatkalla nähnyt.

Eilen kun oltiin tietyön stop merkin pitäjän luona niin hän kertoi että olemme ensimmäiset motoristit sinä päivänä. Ei me perilläkään muita nähty. Tänään kun aurinko paistoi vastaan tuli parikymmentä matkaenskaa. Ehkä he olivat lukeneet tarkemmin sääennusteita. Toisaalta tähän meidän harrastukseen kuuluu ajaa kalenterin ja kellon mukaan, ei säätietojen. Jokuhan on sanonut että sateen sattuessa ajamme sateessa.

Kuten moni on varmasti huomannut että ei niin vaikeaa paikkaa etteikö joku mene polkupyörällä. Näinä pärinä päivänä niitäkin näkyi muutama. Kun ei vain itse innostuisi moisesta.

14. Ajopäivä
Päivä alkoi mopojen pesulla. Vaihdettiin hotellin respasta kaksi pötköä kolikoita ja suunnattiin kohti itsepalvelupesulaa. 3,5 usd saat käyttää painepesurilla 3 minuuttia. Yli tunti meni ja kaikki kolikot mutta mopoista saatiin vain kerrostumat kura pois. Mutta saatiin sentään öljyproppu näkyviin. Håkan vaihtoi öljyt ja minä menin kauppaan ostamaan autoshanppoota ja sienet sillä ei wingejä voinut siihen kuntoon jättää. Käytiin kuittaamassa huone pois ja suunnattiin kohti etelää.

Sen verran muutettiin suunnitelmaa että meillä oli alunperin tarkoitus olla Alaskassa pari päivää, käydä kansallispuistoissa ja osavaltion pääkaupungissa. Mutta päätettiin että nämä sateet on nähty. Lähdetään suorinta tietä etsimään Californiasta aurinkoa.

200 mailia ajettiin ja otettiin motelli jossa on mahdollisuus pestä Wingit. Pari tuntia jynssättiin ja saatiin ne paljon paremmaksi mutta ei vieläkään täysin puhtaaksi. Hoidettiin myös muita huoltotoimenpiteitä. Katsottiin että Seattleen on 2100 mailia. Sinne jos pääsisi kolmessa päivässä.

Tänään on muuten Independence Day, hyvää syntymäpäivää vaan USA. Paikallisille yksi harvoja palkallisia vapaapäiviä.